Oma kirja oli yksi pitkäaikainen unelmani ja koenkin olevani erittäin onnekas, kun sain mahdollisuuden toteuttaa tämän unelman.
Ruoka ja ruoanlaittaminen ovat olleet lapsuudesta lähtien lähellä sydäntäni. Kotona tuli kokkailtua vanhempien kanssa ja taisin osallistua koululaisena johonkin kokkikerhoonkin. Opiskellessani Aalto yliopistossa tein gradun, joka käsitteli suomalaista ruokakulttuuria ja tutkin ruokakulttuurin visuaalisia merkityksiä. Osa opiskelukavereista ja joku proffakin taisi hieman ihmetellä aihetta ja taisi joku kysyä, että miten tulisin aihevalinnasta hyötymään tulevaisuudessa.
Oman lapsen myötä sain idean ruokablogista, jossa olisi erityisesti vauvoille sopivia reseptejä. Blogin tein päiväkirjamaiseksi, lähinnä itseäni varten. Pian kuitenkin blogiin eksyi lukijoita enemmän ja enemmän ja jossain vaiheessa blogissa oli kävijöitä ihan kivasti. Tässä yhteydessä sain ajatuksen sormiruokakirjasta, joka sisältäisi helppoja reseptejä ja olisi myös visuaalisesti kivan näköinen.
Tein käsikirjoituksen ideasta ja päätin lähettää sen kustantajalle. Muutaman päivän kuluttua sain kustantajalta viestiä, jossa hän ilmaisi kiinnostuksen kirjaa kohtaa. Tapasimme ja lähtiessä minulla olikin kustannussopimus taskussa.
Ehdin iloita tätä muutaman päivän, kunnes tajusin realiteetit: en millään pystyisi tekemään kirjaa kaiken arjen keskellä. Kirjan vaatima työmäärä olisi vain ollut liikaa. Tästä alkoikin armoton pohdinta siitä, että löytäisinkö sopivan henkilön, kenen kanssa kirjan voisin tehdä. Tässä kohtaa tulikin yllättäen yksi aikaisempi tapaaminen ratkaisevaksi tekijäksi.
Olin muutama kuukausi ennen kirjaideaa ollut ruokabloggaajille suunnatussa tilaisuudessa. Takkia jättäessä narikkaan olin jutellut yhden ruokabloggaajan kanssa hetken. Muistin tämän henkilön etunimen ja etäisesti blogin, jota hän kertoi tekevänsä. Onneksi on some, koska löysin melko nopeasti tämän henkilön ja sain laitettua hänelle viestin, jossa pyysin soittamaan minulle. Pian puhelin soikin ja kerroin suoraan kirjaideasta ja kustannussopimuksesta. Luonnollisesti jännitti, koska puhelimen toisessa päässä oli täysin vieras ihminen. Juttelin Kiddielicious Kitchen -blogin Minnan kanssa, joka ilmaisi kiinnostuksen kirjaa kohtaan. Hommassa oli kuitenkin pieni mutta, koska Minna teki ruokablogia ystävänsä Anjan kanssa, joka asui Singaporessa. Lopetimme puhelun ja jäimme molemmat osaltamme miettimään asiaa. Aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että tietysti voitaisiin tehdä kirja kolmelleen. Minä, Minna ja Anja.
Mitä sitten kirjan tekeminen vaati?
Mielestäni kirjan tekeminen vaatii sitoutuneisuutta, pitkäjänteisyyttä, stressinsietoa ja ahkeruutta. Jos elämään kuuluu (paljon) muutakin kuin vain kirjan tekemistä, joutuu kirjan tekemisen ajaksi jostain asioista enemmän ja vähämmän luopumaan. Itseni kohdalla tämä tarkoitti sitä, että vietin mm. viikonloppuja kirjastossa kirjoittamassa. Päivittäiset työmatkat (jotka veivät n. tunnin suuntaan) käytin poikkeuksetta kirjan työstämiseen: oikoluin sivuja, hain inspiraatiota surffailemalla eri sivustoilla, kirjoitin meilejä yhteistyökumppaneille ja tein tekstejä. Muun muassa kaikki kirjaan tekemäni runot on tehty aamumetrossa. Lisäksi käytin päivätyöstäni kertyneitä lomapäiviä kirjan tekemiseen. Tämä oli sikäli harmillista, mutta kirjan osalta pakollista.
Ja viimeiseksi muutama sana stressistä. Koen, että stressinsietokykyni on melko hyvä. Olen tehnyt usean vuoden työtä, jossa tilanteet voivat muuttua hetkessä, sisältöä on tuotettava hetkessä painovalmiiksi. Vastuu on suuri, kun tietää omien (painettujen) tekstien menevän noin 1,3 miljoonaan kotitalouteen. Ja virheisiin ei ole varaa. Kirjaa tehdessä oli myös aikataulu, joka oli loppuvaiheessa melkoisen tiukka. Oikoluin ja tarkistin sivuja lähes yön läpi ennen kuin ne lähtivät painoon. Jotta asiat saivat vielä pienen lisämausteen, niin aloin olla viimeisilläni raskaana.
Kaikki tämä oli kuitenkin enemmän kuin vaivan arvoista. Oman kirjan tekeminen on äärimmäisen opettavaista. Pakko todeta, että itselleni yksi elämäni hienoimmista hetkistä on ollut juurikin kirjan tekeminen ja sen näkeminen valmiina.
Nyt olen taas kirjantekopuuhissa. Ensi vuonna ilmestyy yksi mahtava kirja meiltä kolmelta.
Ps. Jos kiinnostuit tietämään minkälaisia runoja syntyy aamumetrossa, niin etsi meidän kirja käsiisi :)